voi elämän kevät.. Kyllä osaakin ihmistä masentaa ja väsyttää samaan aikaan. Koulun kanssa olis ihan hirveesti hommaa, käsityöt ei etene suuntaan ei toiseen ja leiponukkaan en enää ole. Osaksi tuo leipomisen lopettaminen johtuu siitä, että meijän äitille on tullu ihan himo säästövimma (ei nyt pahalla äiti;)) Kaikessa säästetään. 

Niin ja tuon koulun kanssa kun saa kamppailla oikein kunnolla. Äidinkielestä on liuta kielioppi tehtäviä suoritettavana ja muutamat referaatit kirjottamatta.

("Poimi tekstistä seuraavat muodot: h)aktiivin 2. partisiipin yksikön nominatiivi" Ja missähän minä oon mahtanu olla, kun näitä on käsitelty!?)

Koeviikko lähestyy kokoajan vinhaa vauhtia (TAAS) ja en vieläkään ole oikein päässy käsiksi historiassa siihen, että mikä ihme on neandertalin-ihminen? öö... Lisäksi inhoan meijän fysiikan opettajaa. Ja se kun sattuu olemaan koulumme rehtori. Jipii. Se on ottanu silmätikukseen meikäläisen, vaikka sulloin itteni taka pulpettiin, juurikin siitä syystä, että en osaa laskea kiihtyvyyttä, saati selittää sitä hienoin kaavoin. Jotain delta-kolmio-sykerö- merkintöjäkin ollaan tehty, ja auta armias jos et muista sitä nopeuden laskukaavaa... aijaij..

Sitten voisin listata tämän hetken plussapuolet:

-Sain kemian uusintakokeesta 8, eli juurikin sen mitä tavoittelin!!
-kelloa siirrettiin tunti taaksepäin, joten päivätki pimenee nopeammin, ja joskus piemässä olo on ihan mukavaa 
-torstaina alkaa kerhon vetäminen, josta saa pienen korvauksen. On kyllä muutenkin mukavaa käydä siellä tekemässä askarteluja lasten kanssa!

Siinäpä ne.. Nojaa, kyllä se tästä taas kunhan pääsee perille noista koulujutuista paremmin. (jos pääsee)