En oikein tiiä, että mikäköhän tämänkin postauksen tarkotus ihan tarkalleen on?  Oliskohan tää sarjassamme: Hei olen vieläkin elossa -postaus. Tosiaan, melkein viikko kulunut siitä hairahtamisesta ja lievästi sanottuna hullusta päähän pistoksesta aloittaa karkkilakko. Lakossa olen pysynyt ja tarkotus olisi lakkoilla vielä 3 viikkoa! Siis KOLME viikkoa vielä ilman suklaata ja sen tuomaa nautintoa!!!! Äitiiiii... Ja asiaa ei auttane se, että olen menossa huomenna leffaan kaverin kanssa. Leffateatteriinhan perinteisesti kuuluu se mässyjen tuoma oma tunnelmansa. Noh, ainakaan se en ole minä tälläkertaa, kun tuotan jollekkin pään vaivaa, niin että korvista savu nousee kun mässytän liian äänekkästi joko pohjaan palaneita poppareita, tai paperi karkkeja! Siis miksi ihmeessä ihmiset ees raahaavat paperilla päällystettyjä, reisissä ja vatsan tietämillä nimeään huutavia karkkeja nassuunsa leffateatterissa. Niistä kuuluu niin ärsyttävä äänikin! Joskus tosin on kiva ihan vaan piruillakseen rouskuttaa kova äänisesti  Jotain hupia...

No se siitä kritisoinnista sitten. Käsitöissä en ole edenny.Koulussa ei ole tapahtunu mitään ihmeellistä. En viettänyt venetsialaisia. Harmittaa että se saksan matka maksaa niin paljon. Skootterini ei lähde kunnolla starttinappulasta käyntiin. Eli minulle ei siis ole tapahtunut mitään erikoista... Ostin kylläkin kirpparilta sellasen miesten kauluspaidan josta ajattelin tehdä.. no, ei niin miehekkään paidan itelleni, mutta en taija onnistua..

Meijän pitäjän kangaskauppakin lopettaa!! Pitäs käyä hamstraamassa kankaita, miten ois: seuraavaks 10 vuodeks? Ajateltiinkin äitin kanssa käyä ostaamassa huomenna college kangasta, niin että voin tehä massatuotantona meijän äitille housut ja tusina housua meijän pienemmille pojille. Tuskin vanhin pikkuveljeni (14v) kuitenkaan ihan suostuis pistämään päällensä minun tekemiä housuja  Tai eihän sitä tiiä...?