Vähitellen maisemat alko vaihtua vähän talvisemmiksi. Täällä kesälandiassa kun ei tuota lunta oikein ole ollu.
Melekosta menoahan se oli ja meinas jo usko toivo ja rakkaus loppua välillä kesken, kun pikkuveljet jakso esittää lukuisia kysymyksiä minulle automatkan aikana ja piinata minua muutenkin, eikä kiinnostukseni jaksanut riittää alkuunkaan! Menomatkaa tosin helpotti pysähdys, jonka teimme jossain päin Suomea. Jäätiin siis yhdeksi yöksi välille 
Bobilla meni pasmat ihan sekasin...
Enkä kyllä ole niiin varma veli E:stä, että pysykö sekään ihan täysissä järjissään
Seuraavana aamuna ennen kukon laulua (eli siis 10 aikoihin, joka on minulle loma-aikana hyviiin aikaisin ja epänormaali aika herätä, saati uhrata ajatusta millekkään) jatkettiin matkaa ja määränpäähän saavuttiin josku puoli 4 kieppeillä.
Mökki oli aivan ihana. Niin sievä, siisti ja suloinen. Siellä oli jopa pyykkikone ja kuivausrumpukin! Nyt joku nyrpistää nokkaansa ja miettii, että ei se mikään mökki silloin ole. Mutta voin kertoa, että tällasella porukalla pyykkiä tulee kyllä aivan varmasti, joten pyykkikone oli kieltämättä kätevä!
Takka oli kovassa käytössä. Pikkuveljet varsinkin sörkki sitä vähän väliä ja grillasivat siinä makkaraa.
(miks ei meillä ole takkaa, häh?)
Kuusamossa oli lunta! Täällä kesälandiassa kun sitä ei tahdo nähdä juuri ollenkaan. Bobi tuli ihan pöhelöksi ja hyppi kun kenguru lumihangessa. Ei sen puoleen, kyllä muutkin siitä lumesta nautti 
Yks ilta me jäätiin veli P:n (minua vuotta nuorempi) kanssa mökin ja Bobin vahiksi, kun muut meni Rukalle. Kaikki meni muuten ihan hyvin, mutta mielikuvitus lähti laukkaamaan. Veli kuuli olevinaan ulkoa ääniä ja vaikka sun mitä muutakin..Minäkin sitten tietysti lähin siihen mukaan. Me kaks mökkihöperöä ei uskallettu ees ulos mennä, saati vessassa käydä, jonne pitää mennä ulkokautta. Bobi seiso sohvan selkänojalla, murahteli välillä ja kahteli ulos. Sekös meitä rupes pelottamaan 
Sitten kun muut tuli takasin, oltiin pokkana niin kuin mitään ei olis tapahtunukkaan. Eihän me mitään nössöjä kuitenkaan olla...
Maisemat järvelle oli uskomattomat, varsinkin illemmalla.
Mökkeily suju ihan niinkuin mökkeily nyt yleensäkin sujuu. Saunottiin ihan liikaa, paistettiin makkaraa, kateltin välillä tv:tä ja syötiin ihan mitä sattuun ja pelattiin pelejä. Käytiin katsastamassa myös Kuusamon keskusta. Vilinä oli melekosta. Venäläisiä siellä riitti ja niitä oli paljon. Siis paljon!
Mutta mitä tapahtuu kun päästää minut matkamuistomyymälään?
Olin kun pikkulapsi ekaa kertaa karkkikaupassa. Kaikki-tänne-mulle-heti. Haluan tämän, tämän ja tämän ja tää on ehdottomasti pakko saada, enhän varmasti enää Kuusamoon tule.. ehkä. Öhöm.
Kun jouduin karvaasti pettymään huomattuani sen täydellisyyttä hipovan karvalakin hintalapussa olevan hinnan 179e löysin ihanaakin ihanemman, syötävän suloisen muffinssi-saippuan! Lapussa lukee "Makeaa puhtautta. Ei syötäväksi" Katsastelin kyllä hintaa, joka hipoi 7 euroa, mutta saippua oli pakko saada! Ei sillä, että koskaan tuota karkille tuoksuvaa söpöyttä tulisin käyttämään, mutta eihän tuota voinu hyllylle jättää, eihän vaikka?
Matkamuistomyymälät on minun mielestä aina yhtä ihania. No okei, se Aatamin aikanen loilotus-musiikki, tai mikä lie, ei kyllä ollut mukavaa kuunneltavaa, mutta muuten kaikki oli aivan ihanaa. Jokapaikassa oli paljon pientä tai suurta kivaa nähtävää ja ostettavaa.
Kun sitten tuli se aika, jolloin piti lähteä, teki mieli työntää pää piiloon ja toivoa ettei tule löydetyksi Ajatus siitä, että edessä oli 800km ilman välillä yöpymistä ei houkuttanut sen enempää kuin ajatus siitä, että mökkeilyt siinä mökissä oli mökkeilty.
